Nera MH luonnekuvauksessa

Nera pääsikin osallistumaan vielä MH luonnekuvaukseen Mäntsälään lyhyellä varoitusajalla.

MH‐luonnekuvaus on kehitetty ruotsalaisten luonnetestien pohjalta 1980‐luvulla. Sen tarkoituksena on kerätä aineistoa koiran käyttäytymisestä ohjeen määrittelemissä tilanteissa. Kuvaustuloksia roduittain yhdistelemällä saadaan tietoa rodulle tyypillisestä luonteesta. Yksittäisen koiran MH‐kuvaus kuvaa koiran käyttäytymistä sekä yksilönä että rodulle tyypilliseen ja ihanneluonnekuvaan verrattuna.

MH‐luonnekuvauksen kulku ja Neran videot:

1. Kuvaus alkaa kontaktilla.
Tervehtiminen, äänellä ja kättelemällä.
Yhteistyötä kuvataan, kun testinohjaaja ottaa koiran taluttimen ja kulkee koiran kanssa 10 metrin päähän ja takaisin.
Käsittely, testinohjaaja koskettaa koiraa käsin päästä varpaisiin ja tarkistaa lopuksi hampaat.

2. Leikki 1.
Leikkiesineenä vahva 50 cm pitkä ja 5cm paksu esine, jossa solmu molemmissa päissä. Koira on vapaana.
Leikkihalu, testinohjaaja ja koiranohjaaja heittelevät esinettä toisilleen.
Tarttuminen, tarttuuko koira esineeseen ja kuinka innokkaasti.
Puruote ja taistelutahto, testinohjaaja leikkii koiran kanssa.

3. Takaa‐ajo ja tarttuminen
Kuvaa koiran halua ajaa takaa liikkuvaa esinettä ja tarttua siihen.
Saalista vedetään naruista siksakkia 8‐10 limittäin asetetun rullan ympäri.
Koira lasketaan irti viidennen rullan kohdalla.

4. Aktiviteettitaso
Tarkoitus kuvata koiran reaktioita, jossa odotettu toiminta jääkin tapahtumatta.
Koiranohjaaja seisoo, koira on hihnassa. Odotetaan 3 minuuttia. Tarkkaillaan koiraa kuinka aktiivinen tai rauhaton se on.

5. Etäleikki
Kuvataan koiran kykyä yhteistyöhön vieraan henkilön kanssa 40 metrin välimatkan päässä ohjaajasta.
Avustaja, jolla on polvipituinen, hupullinen ympäristöstä selvästi erottuva värillinen (ei keltainen tai oranssi) viitta, on piilossa ja aloittaa toiminnan neljällä lyhyellä koputuksella. Avustaja liikkuu kumarassa kolme metriä sivuttain koiraan – kääntyy kohti ja leventää ylävartalonsa niiaten samalla. Jatkaa kolme metriä ja toistaa toiminnon. Tämä toistuu kahdesti. Avustaja poistaa hupun ja heittää lelua kolme kertaa ilmaan ja juoksee piiloon riisuen viitan päältään. Tässä vaiheessa koira päästetään irti ja etäleikissä kuvataan mitä koira tekee. Tuleeko etäleikkijän luokse, leikkiikö etäleikkijän kanssa. Entä mitä koira tekee, kun etäleikkijä on passiivinen. 

6. Yllätys
Tarkoituksena on selvittää koiran valmiutta toimia yllättävässä tilanteessa.
Haalarit vedetään ylös maasta yllättäen 3 metrin päässä koirasta Ja samalla ohjaaja päästää hihnan käsistään. Osiossa seurataan pysähtyykö tai pakeneeko koira. Uhkaileeko tai hyökkääkö kohti haalareita. Meneekö haalarin luo uteliaana vai pitääkö houkutella. jääkö jäljelle jäävää pelkoa koirakon kulkiessa laitteen ohi kahteen kertaan.

7. Ääniherkkyys
Kuvataan koiran reaktiota yllättävään ääneen.
Räminälaite on aaltopelti, jonka päällä metalliketjussa 2 kattilankantta. Koirakko ohittaa laitteen 1‐1,5 metrin etäisyydeltä. Ääni tulee odottamatta ja yllättäen. Ohjaaja päästää irti taluttimesta ja kääntyy räminälaitetta kohti. Koira saa etsiä äänen aiheuttajaa vapaana. Seurataan pysähtyykö koira, väistääkö vai pakeneeko. Meneekö koira laitteen luo vai tarvitseeko siihen tukea. Jäljellejäävää pelkoa seurataan koirakon kulkiessa laitteen ohi kahteen kertaan.

8. Aaveet
Kuvataan koiran reaktiota uhkaavien liikkuvien kohteiden edessä, jotka hitaasti lähestyvät koiraa.
Valkokaapuiset aaveet, joille on maalattu mustarenkaiset pyöreät silmät ja suu leveänä viivana.
Aaveet lähestyvät kaavamaisin varmoin hitain liikkein, vuorotellen, noin kolmen metrin päähän toisistaan, ennalta merkittyyn paikkaan. Ohjaaja päästää koiran taluttimesta irti koiran halutessa paeta paikalta. Kun aaveet ovat pysähtyneet, seurataan hyväksyykö koira aaveiden kontaktinoton vai ottaako koira itse kontaktia aaveisiin.

9. Leikki 2
Tarkkaillaan esineellä leikin yhteydessä ovatko koiran reaktiot ensimmäisen leikin jälkeen muuttuneet.
Kuten leikki 1, mutta ilman taisteluleikkiä.

10.Ampuminen
Kuvataan koiran reaktiota sen kuullessa laukauksen. Koira testataan sen ollessa aktiivinen ja passiivinen.
Laukaus ammutaan 9 mm starttipistoolilla noin 20 metrin päässä koirakosta, ampujan ollessa piilossa. Ammutaan kaksi laukausta 10 sekunnin välein sekä aktiivisessa että passiivisessa osiossa. Aktiivinen osuus. koiran leikkiessä vapaana ohjaajansa kanssa. Passiivisessa osiossa koira seisoo pitkässä taluttimessa ilman käskyä seistä paikallaan.

Neralta ei yllätyksiä mulle tullut. Se oli pentutestissäkin hyvin palautuva ja se oli sitä edelleen. Vaikkakin säikähti esim. räminää ja haalaria, ohituksissa näki, että pelko hälveni joka ohituskerralla. Räminälaitteen ohituksessa se jopa ohittaa laitteen mun ja laitteen välistä kertaakaan vilkaisematta, niiaamatta, nopeutta vaihtamatta ohituksessa. 

Etäleikistä näkyi ehkä opittukin käytös. Paljon metsälenkeillä meidän koirat juoksee meidän väliä, jos ei kävellä ihan peräkkäin. Neralla oli tässä siis ihan oma käsityksensä nimenomaan etäleikistä, kun tuli sitten vetää niitä selkämyyryhepuleita mun luo ;D

Suurin yllätys mulle oli ehkä se, miten se aaveissa hyökkäsi aaveita kohti niin rajusti puolustamaan, että riuhtasi itsensä kokonaan irti! Murina ja haukkuminen ei jättänyt epäselväksi, että aaveita käskettiin todella poistumaan sinne mistä tulivatkin. Videolta ei ihan kunnolla näe, mutta koira peruutti suojelemaan mua mun eteen ja kävi mun sivulla. Ei kuitenkaan väistänyt mun taakse. Kiva oli huomata, että kun huomasi aaveen olevankin ihminen, ihan nousi aavetta vasten pussailemaan onnessaan :)

Ampumisessa ei yrittänyt paeta paikalta, vaikka ruksi vitoskohtaan menikin. Kenties paperissa ei ole sellaista vaihtoehtoa, kuin "mamma ota syliin" ;D Huolestui äänistä kyllä kovasti, keskeytti leikkinsä ja nousi vasten, että hei apua, onks kaikki ok ;D Öhöm...pieni sylikoira vaan ;D En tiedä, olisiko jatkanut leikkiä, jos mulla olisi ollutkin Neran suosikkilelu siinä. Toi patukka ei selvästi ollut kovin mieluisa ;D

Kiva oli myös huomata koulutukseen menneen perille kohdassa "takaa-ajo". Luvatta ei minkään perään lähdetä. Piste :)

Ihana leikkisä harrastusseurakoira suurella sydämellä :) Tässä vielä Neran loppukommentit: Loppukommenteissa kuuluu taustalta, kun ihan into pinkeenä leikkii sillä ihanalla vinkulelullaan. Ei paljoo ampuminen jättänyt säikähdyksestä huolimatta siis pahoja fiiliksiä. Myöhemmin yritti itseasassa autosta pyrkiä takas ampumispaikalle, kun siellä oli niin kiva leikkiä ;D

Kerryn ja puudelin ajatusmaailman ero

Multa monesti kysytty, että miten olen valinnut ajatusmaailmoiltaan näin erilaiset rodut harrastuskoiriksi, kuin kerrynterrierin ja isovillakoiran...noh...minusta niitä yhdistää kuitenkin se, että ovat energisia, rakenteeltaan terveitä, liikkuvia ja menevät pilke silmäkulmassa ja ovat seurakoiria.

Isovilla tuli myös kerryn kaveriksi siksi, että kerry tuntui sellaiselta, että tarvitsisi mahdollisimman sopeutuvan koiran, joka tahtoisi vahvasti olla osa laumaa, eikä sillä olisi mitään dominanssia...suurpuudeli pääpiirteittäin tuntui siltä, että sieltä voisi löytyä kuvaukseen sopiva pentu. Ei dominanssia mutta kuitenkin hyvällä palautumiskyvyllä varustettuna.

Tässä pieni video tältä iltapäivältä tuolta Variston metsistä. Mielestäni videossa tulee lyhyessä ajassa hyvin esiin pääpiirteittäin kerryn ja isovillan (noh juuri näiden kyseisten yksilöiden) erot ajatusmaailmassa.

Siinä missä isovilla on hyväntahtoinen hölmö, aina innokas, hyväntuulinen, hajamielinen, höppänä, kerry taas fokusoitunut, tosissaan, ei turhia hötkyile eikä hyppele eikä itseasiassa piittaa puudelin pöhköilystä hölkäsen pöläystä, siinä missä puudeli tuntuu tarkkaan katsovan Roxyn tekemisiä ja pitävän huolen, että antaa terrierin egolle tarpeeksi tilaa. 

Näin sujuu sitten leikkiminen yhdessä...siis kerry kepin kanssa ja puudeli osallistuu kaikkeen ;) Tuntuu välillä, että se ei ihan tajua mitä tapahtuu...mutta pääasia, että tapahtuu ja että saa olla mukana ;)

Vielä Uudesta Vuodesta

Aika menee taas lentäen! Voi ei! 

Vuosi vaihtui paukkuen, mikä koirien korviin ei ollut niin mukavaa. Voi, kun ihmiset pitäisivät kiinni niistä paukutteluajoista. Vantaalla ainakin paukkui ihan koko viikonlopun jo ennen varsinaista Uutta Vuotta ja etenkin aattona jo paljon ennen klo 18. Samoin Uutena Vuotena klo 00 jälkeen paukkui kovasti vielä klo 02 yöllä ja seuraavana päivänäkin siellä täällä ihmiset paukuttelivat viimeisiä paukkujaan.

No missä välissä ne koirat sitten pitäisi viedä ulos? Vein meidän korat joskus 14.00, jolloin olivat vielä aika normaaleja. Uudestaan vein ne klo 17.00 jälkeen, mutta silloin paukkui jo niin paljon, että Roxy ei halunnut tehdä ulkona mitään, Nera teki normisti. 

Koko illan olin niiden kanssa sitten kotona ja ne nukkuivat rauhassa sohvalla, paukut tuskit kuuluivat edes sisälle ja mä katsoin leffaa. 

Kahdeltatoista menin itse takapihalle katsomaan paukkuja ja Nera halusi tulla mukaan. Roxy sen sijaan meni portaiden alle.

Kun tulin sisälle, urhea terrieri kiipesi syliin sohvalle...en edes yrittänyt pakottaa sitä ulos. Odotin ja odotin ja odotin, että paukuttaminen olisi hiljentynyt...turha toivo...

Uni valtasi mielen, joten joskus 02.30 oli pakko mennä pissittämään koiria. Tässä vaiheessa Roxy oli ollut siis jo yli 12 h pissimättä. Ulkona paukkui koko ajan ja joka paukulla se pälyili ympäristöään. Käveltiin noin puoli tuntia eikä se halunnut kuin kotiin.

Mentiin sitten nukkumaan ja heräsin siihen, kun se pissaa makkarin matolle. Ei muuta kuin matto pesuun. Voi parkaa, minkäs se sille mahtoi...yritä itse pidättää esim. 20 tuntia.

Seuraavana päivänä oli sitten normaali ja teki ulos normaalisti. 

Miksi, voi miksi niistä paukutteluajoista ei voida pitää kiinni???!!! Ei voi ymmärtää! Hirveen näköinen ympäristö Uuden Vuoden jälkeen, tuskin kukaan mitään raketin roskiakaan koskaan siivoaa. Aivan turhaa moinen rahantuhlaus... :(

Facebookista ja netistä ylipäätänsä sai lukea monen koiran karanneen Uutena Vuotena. Toki oma lukunsa ne, jotka tieten tahtoen "vievät koiran katsomaan ilotuliksia" mutta paljon on niitäkin, joilla koira normilenkillä ja paukutteluajan ulkopuolelta räjähtääkin odottamatta. Facebook täyttyi etsintäkirjoituksista ja kyllä pisti suututtamaan, kun joku keksi laittaa "humoristisen" kadonnut kärpänen ilmoituksen. Eikö ihmiset ymmärrä, että huoli kadonneesta karvaturrista on oikeasti kova eikä leikin asia? Facebook on myös loistava väline levittämään tietoa paikallisesti  nopeastikin. No, sen jakaneet eivät tainneet olla koiraihmisiä vaan niitä, jotka paukuttelevat ilotulitteitakin välittämättä tippaakaan muista ihmisistä. 

Klo jotain 23.00 Uutena Vuotena ja sisällä rauhallinen meno

Nera unenpöpperössä, kun klo tuli 12 yöllä ja lähdin ulos katsomaan raketteja

Ugh olen haukkunut...ehkä ensi Uutena Vuotena lähden suosiolla mökille.

(Video) Nera aksailee ja hullukoiranainen postailee!

Tässä hullunkoiranaisen postaus taas...pikkuveljeni aina sanoo, että tämä on maailman paskin blogi ikinä, joten nyt tulee oikein tyypillinen kiviäkin kiinnostaa tyyppinen videopostaus ;)

Neran kanssa aloitettiin agility siis Helsingin Agility Urheilijoissa elokuussa 2012 ja tässä videokooste joulukuulta 2012, että missä ollaan nyt:

2012 it's a wrap!

Hirveetä haipakkaa meni sitten loppuvuosi. 
Koirien kanssa aina keksii tekemistä ja jos ei ole mitään tekemistä, niin lenkille voi aina lähteä. Lenkki on myös oiva karkupaikka, jos pitäisi jotain hyödyllistä tehdä, kuten vaikka siivota ;)

Pukki toi koirakansan kehumat icebugit, joten nyt kelpaa mennä ihan missä vaan, mua ei saa nurin tiukimmatkaan jäät.

Agilityt jäivät nyt myös joulutauolle ja Roxylla alkoi sopivatsi juoksut heti seuraavana päivänä. Otetaan nyt siis iisisti ja rieuhutaan lumisilla metsälenkeillä. Monestihan sen on aikaisemminkin huomannut, että pikkutauko tekee terää ja moni asia sujuu paremmin, kun ottaa vähän ajattelutaukoa. 

Neran kanssa ajattelin kuitenkin huomenna suunnata hallille käymään pienissä keppisulkeisissa ;)

Tammikuulle onkin kummallekin koiralle vuorossa käynti fysioterapeutilla ja Roxysta kuvataan kyynärät ja lonkat, kokeillaan polvet ja silmäpeilaus. Jännittää jo etukäteen vaikka ei siellä mitään ylläreitä pitäis olla. Kuitenkin eniten agilityn kannalta toivon kaiken olevan kunnossa, jotta Roxysta saisi mahdollisimman pitkään hyvän harrastuskaverin.

Helmikuun alussa olisi sitten kerry&vehnäterrierikerhon agilityleiri ja jospa sitten voisi taas kisatakin.

Neralla tosiaan vielä kepit työn alla, mutta kesäkuussa koko meidän ryhmä aiotaan ilmoittaa samoihin kisoihin, eikä asiasta kuulema keskustella ;D Joten järveen sitten vaan koko konkkaronkka ;D

Neralla syyskauden harkkakisoista tuloksina yksi 1.sija, seuraavista kisoista jumbosija ja joulukisoista kakkossija viidellä virhepisteellä ;) Jiihaa!

Nyt sinne peilijäisille kaduille taas käppäilemään. Tervetuloa vuosi 2013 koiramaisin kujein!

Nera: "OMG, tuolta se 2013 tulee!!!"

Ei vielä nollaa...mutta

paria kivaa vitosta tullut Roxylle ja Tommylle. Tommy hirveän kilpailuhenkinen ja ankara itselleen, videon mokat, kun ovat ihan hänen...mutta koira on kyllä pätevä :)
Keppivirheellä Tommy jäi väärälle puolelle ja jotain empi, niin koira varmaan luki sen Tommyn vartalosta. Tokalla radalla videolla ei itseasiassa näy (kun kuvaaja oli vähän kuutamolla) mutta siis yks este tippu. Tommylla oli siinä ohjaava käsi aika viime tingassa vasta mukana, niin koira ei kerennyt ehkä ponnistaa sitten kunnolla. 

Tässä siis HAUn marraskisoista Tommyn ja Roxyn vitosradat:

Tolle starttivarastamiselle  pitää kyllä tehdä jotain, ei ole muistaakseni koskaan vielä sitä ekaa estettä sen takia tiputtanut...mutta hidastaa kyllä menoa, patoaa huonolla tavalla sitä energiaa ja on kerran kyllä haukkunut itsensä niin sivuun ekasta esteestä, että meni sitten ohi ekasta esteestä.

Neran kanssa kans treenailtu ja se yllättikin yks ilta laittamalla astetta enemmän kepeillä vauhtia ja vaihtoi puudelipystyhyppelyn melomiseksi! Pitää ottaa siitäkin videota, se on niin mainio tapaus ja sen kanssa on niin hauska harrastaa! ;D

Kolmosten korkkaus!

Taas pidettiin kuukausi kisoista aksataukoa ja harjoiteltiin vaan. 
Tommylla tosiaan maanantaisin HAU:n treenit, keskiviikoisin Sepon treenit ja loppuviikosta tai viikonloppuna kerran tai kaks mä tai Tommy käydään tekemässä vielä jotain pientä täsmätreeniä. 

Viime viikkoina täsmätreenin alla olleet kepit ja keppikulmat. Kisoissa Roxy on aina tehnyt kepit loppuun asti, eikä pahoja kulmia ole osunut kohdalleen sisääntuloissa, mutta treeneissä se välillä jättää lopun tekemättä, eikä hirmu hankalista kulmista löydä sisälle.
Oon sitten käynyt tekee keppejä niin, että verkkoja taas alkuun ja loppuun ja aina saa palkan keppien jälkeen. Sitähän saa mitä palkkaa. Ehkä pidetty niitä liian varmoina ja palkattu kun koko rata on saatu loppuun ja se ei ehkä vielä Roxylle ole riittänyt tässä vaiheessa. Onhan se vielä nuori, vasta täytti 2 v. Ja Terrieri on terrieri varustettuna omilla mielipiteinään, joista ei pelkää ilmaista ;D

Tänään käytiin sitten korkkaamassa kolmoset. 1 agirata ja 1 hyppyrata ATD:n kisoissa. Tavoitteena oli, että saisi ainakin tuloksen jommalta kummalta radalta ja Tommy ja Roxy sai tulokset kummaltakin radalta! :) Kymppi agiradalta (koira teki jees, ohjaajasta johtui kaks kieltoa) ja hyppäriltä vitonen (Vaikea kemppikulma, löys kepitkin, mutta toka tai kolmas väli meni ohi). Tosi tyytyväisiä siis oltiin!

Varmaan hirmusti oli jännitystä mukana siinä, että ne oli ekat kolmoset kisat. Ensi kerralla ei ehkä niin paljoa jännitä. Seuraavat kisat ensi viikonloppuna sitten Jyväskylässä.

Nera teki hharjoitusradalla kans keppejä, rengasta ja a:ta. Hyvin malttoi keskittyä kisahälystä huolimatta ja siihen sai pientä 3 esteen radan tynkää tehtyä. 

Irokeesista sai paljon kehuja, rapsuja ja haleja...ja yhdeltä ihmiseltä tuli kommentti: "Siis minkä rotuinen toi on?" -isovilla, "Onpa....omituinen" ja lähti pois! ;D xD 

Neo löytyi!!!!

Neo löytyi!!! Pitkään eilen etsittiin. Ensin minä ja Neon omistajat, sitten Tommykin tuli auttamaan. Lopulta omistajat lähtivät kotiin kellon näyttäessä melkein puolta yötä. Tommy vielä kahden aikaan yölläkin haahuili pitkin Variston niittyä meidän koirien kanssa, mutta Neosta ei näkynyt jälkeäkään.

Yöksi kodintuoksuinen viltin jätettiin meidän ulko-oven eteen, jos karkulainen löytäisi tänne semituttuun paikkaan. Yöllä näin unta, että Neo oli nukkumassa viltin päällä ja unessa juoksin avaamaan oven ja otin sen syliin. Kun heräsin, juoksin heti ulko-ovelle...mutta tyhjä se viltti oli. Siinä olleet namitkin olivat kelvanneet jollekin muulle yön kulkijalle.

Kurkkua kuristi ja itku oli herkässä. Oli ihan kamalaa ajatella rakkaan karvakuonon päättäneen päivänsä auton yliajamana jossain Vihdin tiellä tai Kehä kolmosella. 

Sitten iltapäivällä sain tekstarin Neon omistajalta...tuntomerkkeihin täsmäävä koira oli otettu Rajatorpassa talteen ja he olivat matkalla sinne!!! Itku pääsi jo helpotuksesta! Olin varma, että se oli Neo! Ja olihan se!!!!!

Kuulema n. 5-6 vuotias virolainen poika oli aamulla matkalla päiväkotiin huomannut koiran kyyhöttävän parkkipaikalla kahden auton välissä. Poika oli sanonut äidilleen: "Katso äiti, tuolla on koira, sillä on kylmä, otetaan se kotiin lämpimään" <3 ja niin oli Nepa päässyt ahdingostaan. 

Päiväkodissa poika oli kertonut tarhan tädeille asiasta ja tarhasta oli neuvottu äitiä miten Suomessa toimitaan tällaisissa tilanteissa ja mihin kannattaa ottaa yhteyttä. Niinpä äiti sai sitten Neon omistajan puhelinnumeron toimimalla ohjeiden mukaan ja koira löysi tiensä takaisin kotiin. Neosta oli pidetty oikein hyvää huolta ja se oli niin ihastunut poikaan, ettei olisi kotiin halunnut lähteäkään ;D Se äiti soitti vielä takaisin Neon omistajille haun jälkeen, että mistä noin ihania koiria saa! Mikä koira tämä olikaan rodultaan?

Neo on kyllä oikea sydämenvaltaaja! <3 Ja ihana, että näin ihania auttavaisia ihmisiä on vielä olemassa! Kyllä nyt on itketty ja naurettu! Tuli itsellekin sellainen olo, että TODELLA tulee arvostaa sitä mitä elämässä on, kun koskaan ei tiedä koska se viedään pois. 

Ja mitä Neoon tulee, se pysyy kuulema visusti hihnassa tästä eteenpäin! ;D

Tässä vielä kuva siskosta ja tästä sen ihanasta veljestä <3

Roxyn veli kateissa! HELP!

Näin meillä opetellaan agilityä ;)

Lainasin seurasta Janita Leinosen ja Jaakko Suoknuutin tekniikka 1 -dvd:n ja pistettiin se kotona pyörimään. Roxya ei sitten saanutkaan ruudun äärestä pois ja se kommentoi kovasti videolta terrierimäiseen tyyliinsä erilaisilla ääninäytteillä ;D

Tässä video:

Kolmasluokkalainen, kävelee kuin nainen ;)

Oltiin kuukauden kisatauon jälkeen mökillä ja Tommy Roxy starttas Jyväskylässä JATin kisoissa.
Olin ilmoittanut ne kahteen starttiin, mutta nyt kävikin niin iloisesti, että Tommy ja Roxy nappasivat ylivoimaisen luokkavoiton ekalta agiradalta ja Roxy nousi kolmosiin!

Rata oli vieläpä tosi hieno! Säpäkkä terrieri melkein pysyi lähdössä paikalla, viiletti hurjaa 4.30 etenemän vauhtia ja 0 virhepistettä!

Ohjaaja kirosi omia ojausvirheitään. Kuulema pariin paikkaan oli ajatellut jonkun tietyn ohjausliikeen, mutta videolta näki, että tönöttikin vaan paikallaan. Onneksi koira oli ohjaajaansa taitavampi ;) Videoltä näkyy, että tiet ovat Roxylla vielä aika pitkiä, joten niitä saisi kehittää jatkossakin. Opetella vaikka vähän suhuttelemaan ja ennakoimaan. Monessa kohdassa Tommy olisi voinut kääntyä hiukan aikaisemmin. Myös poispäinkäännöksillä saisi varmasti vieläkin lisää vauhtia tassuihin.

Hienoa oli nähdä miten kepeilläkin piski vain kiihdytti loppua kohti lisää vauhtia ja miten Tommy ja Roxy ovat löytäneet kontakteistakin omanlaisensa. Ei tosiaan mitään pelkoa, että se kontaktilta loikkaisi pois, juoksee aina varmasti alas asti...vaikka ei ihan pysähtyisikään. ;)

Tässä vielä Tommyn ja Roxyn rata :)

Pitänee bongata seuraavat kisat sitten plakkariin, nythän se tosi touhu vasta alkaa! ;D

Sienimetsät ovat taas täällä!

Syksy on kyllä ihan paras vuodenaika! Sienestys on maailman mukavinta puuhaa ja parasta lenkkeilyä on kyllä harppoa metsässä vaihtelevassa maastossa. 

Koirat ovat aina aivan onnesta soikeana, kun huomaavat, että suuntaamme sienimetsään. Ne saavat aina ihan kamalat hepulit ja loikkivat upottavilla sammaleilla tehden hulluja hyppyjä. 

Välillä jostain keksitään joku komea karahka suuhun, välillä vaan haukutaan ja loikitaan pelkästä metsän riemusta.

Sienimetsässä usein aina uppoaa aikaakin helposti muutama tunti, joten kotona on aina odotettavissa väsyneitä ja onnellisia koiria sienereissun jälkeen. Hassua, kun vaikka itse liikkuisi tuntitolkulla niin aina jää vähän kuitenkin helposti sellainen huono itsetunto, että vielä ei ole urheillut tarpeeksi ;D Sen sijaan, kun vie koirat rymyämään pariksi tunniksi metsään ja katsoo sitten, miten rauhassa ovat koko loppupäivän kotosalla, tulee siitä aina tosi hyvä mieli :)

Roxyn kippurasaparo kerryhäntä on oivallinen työkalu koiran rentoutumisen tasosta. OIKEASTI! Mitä rennompi koira, sen enemmän sykerö rupeaa avautumaan ;D Ihan suoraa siitä ei saa, mutta ylläolevassa kuvassa jo äärettömän rentokoira, siis hännän perusteella ;D Näin auki hännän saa vaan, kun koira on tosi "reporanka" ;D

Kisoista pidetty vähän taukoa, siis Roxy. Ihmiset sen sijaan suuntaavat huomennakin agikisoihin töihin. Roxy starttaa seuraavan kerran ensi kuussa Jyväskylässä.

Suurpuudelilla  ollut oikein hauskaa uudessa treeniryhmässä ja se jopa voitti kauden ekat harkkakisat omassa treeniryhmässään ;) Tosin kymmenellä virhepisteellä, mutta me ei tuollaiissta pikkuseikoista välitetä, kun nautitaan ihan täysillä ;)  

Roxy käväs kans MH -luonnekuvauksessa, mutta kirjoitan siitä sitten lisää toinen kerta ihan oman osuutensa. Testin mukaan tässä oli sosiaalinen ja hivenen vellihousu kerry kyseessä. Oivallinen seurakoira siis ;) Koko testissä se ei osoittanut aggressiivisuutta missään vaiheessa.

Mutta siis lisää sienimetsiä ja aurinkoisia viikonloppuja meille kiitos! Syksy menee niiiiin nopeasti!

hyl, hyl, hyl, 0 (LUVA), hyl, hyl

Siltä kuulosti tämän viikon suora ATD:n ja HAU:n syysskaboissa. Radat oli varsin haastavia (ainakin meille), mutta onneksi tuo yksi nolla tuli edes rävellettyä sieltä läpi vaikka sekin meinas jo kosahtaa pariin otteeseen.

Roxyn haukkuminen ja varastelu on kyllä vaan pahentunut, se myös varastelee kontakteilta, niin että ne voisivat mennä juoksukontakteina tota menoa. Onneksi ei koskaan loikkaa kontaktilta niin, ettei osuisi kontaktiosaan...mutta en sitten tiedä onko se matkalla sinnepäin ;D

Kuski oli välillä aivan pihalla, törmäåsi kerran esteeseen, kaatuikin kerran ihan rähmälleen suoraan esteen edessä. Roxy pysähtyi ja katsoi maassa sätkivää ja käsiä heiluttelee Tommya, että tämähän on ihan uudennäköinen juttu, enpäs ole ennen nähnytkään tämänlaista ohjausta, mitäköhän tämä tarkoittaa....hmmm...hmmm..nyt tiedän! Varmasti...TAKAAKIERTOA! Ja niin loikkasi Roxy väärältä puolelta sen esteen.

Kuvaajalla oli taas kuvaus jossain ihan muussa kuin itse kuvattavassa kohteessa. Onnistuinpa laittamaan videokameran päällä reppuunikin ja unohtamaan sinne, että melkein se söi koko akun. Lisäksi onnistuin yhdellä radalla kuvata vain alun, kun Roxy haukkuu ja kun koira aloittaa radan, laitan videokameran näköjään...pois päältä! ;D xD Hyvä minä!

No tässä kuitenkin vähän videota parista radasta, jotka kokonaan mukaan sain. Kasassa siis kaksi luvaa kakkosista, mutta tässä olisi kyllä nyt hyvä harjoitella tai muuten tulee vaan hylkyjä kolmosista ;)

Roxy 2 v on nyt kakkosluokkalainen :)

Kesälomat takana ja olikin aika kisapainotteinen loma sitten :) Mutta mikäs siinä kesälomalla vähän matkustellessa Suomessa, mukavaa oli.

Mä vaan hermoilin niin paljon! Miten mä voin ikinä osallistuu mihinkään kisoihin, kun sydän jyskyttää, hengitys salpaantuu ja tärisyttää ennen Tommy jokaista starttia ;D

Käytiin kisoissa siis Mikkelissä, Vantaalla, Kirkkonumella, Tampereella ja Ylöjärvellä. Ojangolla tuli vitonen ja hylky, Tampereella tuli vitonen ja muistaakseni kymppi,
Sitten Roxy ja Tommy nappas Mikkelissä tuplanollan ja nousivat kakkosiin! Ylöjärvellä (eka kakkosluokan startti) vitonen ja kymppi ja viime viikonlopulta Kirkkonummelta vitonen (sijoittuen toiseksi luokassa, kun kukaan ei tehnyt nollaa) ja sitten B-radalta nolla ja eka LUVA kakkosista! :) Jee, oli oikein erikoisjännät kisat meille, koska ne oli ekat Sepon tuomaroimat kisat ;D

Olis ollut treeneissä ankaraa kettuilua, jos olis tullut joku hölmö moka ;D

Seppo sanoi viime treenissä, että Roxy tuntui saaneen itseluottamusta ja irtosi paremmin. Tiedä sitten onko itseluottamusta tuoneet kisailut vai joku muu?

Mökillä teimme koirille verijälkeä aika usein. Siinähän joutuu koira itse luottamaan omaan nenäänsä ja tekemään valinnat ilman ihmiskaverin apua.

Toi puudeli on kyllä siinä niin paljon parempi, kuin Roxy. Roxy helposti pysähtyy, tuijottaa ihmisiin, haukahtaa pari kertaa ja pyytää apua. Sitten pitää tuijotella taivaisiin ja odottaa, että koria ratkaisee itse ongelman.

Puudelilla on todella lahjoja tuohon! Se vetää nenä maassa metsässä ihan kamalaa vauhtia, niin ettei meinaan perässä pysyä. Monen sadan metrin pituisia ratoja, merkkaa makuut, menee 90 asteen käännökset ihan hajun päällä ja eipä paljoa taaksepäin katsele eikä kysele! Ehdottomasti pitää jatkaa tätä taitoa Neran kanssa. Se myös tykkää siitä todella paljon!

Neran kanssa oltiin myös koetreeneissä HAUlla, jos saataisiin ensi talveksi ihan oikea ryhmäpaikka! Meni ihan hyvin! Termistöhän mulla aika hakusessa, mutta eiköhän se siitä. Kerran karkas puudeli katselemaan muita koiria, mutta muuten kökötti lähdössä oikein nätisti. Siitä lähtee välillä ihan vauhtiakin, kunhan loikkimiseltaan malttaa juostakin ;D On se hauska :)

kesälomailee

Kesäloma lähtenyt vauhdilla käyntiin Agirodun kautta Kuopiosta. Roxy toi sieltä tuliaisiksi ekan LUVAnsa ja siitä se sitten lähtee ;) 

Kuskilla oli vähintäänkin hmm...mielenkiintoisia ratkaisuja radalla ja yksi rata menikin sitten ihan yleisöä hauskuuttaessa, kun yhdellä radalla hylkäyksen jälkeen Tommy päätti sitten koiran kanssa itsekin loikkia loput esteet yli ;)

Muuten sitten tulikin yksi vitosen rata, joten aika kivasti meni :)

Viime viikolla oltiinkin sitten kisaamassa Tampereella, jossa agiradalta tuli harmittava vitonen yhden riman tiputuksen kanssa (kontaktit ja kepit meni hyvin) ja sillä Tommy sijoittui toiseksi, sillä radan 21 koirasta ei kukaan tehnyt nollaa. 

Hyppyradalla tuli yksi harmittava vitonen myös kiellosta, kun koira ampasi hypyn ohi. Sillä radalla jopa kepitkin menivät väärältä puolelta, joten kenneltyttö oli varsin tyytyväinen :)

Nyt mökillä harjoiteltu lähinnä järveen hyppimistä vastapainoksi ;)

Ja Nerakin harjoitellut 2on2off tekniikkaa laiturilta *TIRSKH*

Ensi viikonloppuna Mikkelissä sitten taas kisataan yhdellä agiradalla ja yhdellä hyppyradalla :)

Nerakin aksailee :)

Alkoivathan ne Roxyn juoksut sitten lopulta (huoh), joten Nera meni paikkailemaan Roxya Sepon agilitytunnille. Sporttikselle tosin sais mennä myös juoksuisen nartun kanssa pöksyt jalassa...mutta Roxy ei ole pöksyt jalassa kovin yhteistyöhaluinen...istua kyyhöttää vaan jossain, ei edes pallo kelepaa...joten onneksi Tommylla on näin hienosti asiat, että löytyy varakoira ja varaohjaajakin tarvittaessa ;)

Neran kanssa alle 10 kertaa ollaan käyty jotain pientä treenaamassa ja toki tuuraustreenit piti ottaa koiran ehdoilla. Ei videolle tosin saatu puomia eikä A-estettä, jotka on Neran lempparit.

Mussa kyllä on varmaan jotain vikaa, kun kummatkin koirat ovat itse keksineet, että kontaktilla pitää nimenomaan ISTUA, vaikka en ole sitä erikseen niin pyytänyt ;) Noooh, Roxylla ainakin, kun on vauhti kasvanut niin istuminen on muuttunut nopeammaksi seisomiseksi pääosin :) Saa nähdä miten käy Neralla. Tässä vaiheessa mulle on aivan sama miten se siinä on, kunhan kaks tassua on maassa ja kaks kontaktilla :) Ja ettei rupee himmailemaan tai hiipimään ennen kontaktia, vaan sinne tullaan reippahasti!

Tarkoitus tässä kesän mittaan vähän treenailla lisää ja katsotaan sitten, josko saataisiin omaa treeniryhmääkin syksylle. Nera sopivasti hitaampi, niin sopii just hyvin mulle agikoiraksi :)

Aloitettiin muutama viikko sitten myös Vantaan pelastuskoirissa raunioryhmässä. Roxy on kuin syntynyt raunioille. Ihan mieletön meno. Ottaa taitavasti ilmajälken ja suunnistaa suorinta tietä. Merkkas maalimiehen haukullakin ;) Nera  tsemppaa ja tykkää touhuta, mutta vähän eri intensiteetillä kuin Roxy.

Jos pitäis kuvata ja verrata niiden vireyseroa, niin Nera on jamaicalainen ja Roxy joku pohjois-korealainen vissiin ;D 

Mutta siis jaksaa sekin etsiä, keskittyy ja irtoaa. Kaikki maalimiehet ovat kumpikin löytäneet. Kiva harrastaa niiden kanssa! <3 Rauniotreeneistä (ja tottiksesta) kirjoitan lisää toinen kerta.

Mutta tässä siis pieni video Neran aksailusta. Iloisesti jaksaa touhuta. Hirmu kärsivällinen on kans näin nuoreksi neidoksi. Malttaa odottaa nätisti, eikä varasta lähdöissä. Hieno sesse 14 kk. Ja fiksu kuin mikä! Muistaa yhdestä kerrasta asioita ja tarjoaa aktiivisesti ja oma-aloitteisesti itse ratkaisuja ja vaihtoehtoja erilaisiin tilanteisiin.

Välillä lenkillä metsässä menee pönöttömään itse sopivalle puunrungolle 2on2off asentoon, että josko tästä sais vähän namia ;) Aina kannattaa kokeilla!

Se on MEDI!

HUI haipakkaa, kun kevät rientänyt!

Aivan ennätyskamalat siitepölyallergiatkin tänä vuonna. Mihinkään ei pääse pakoon, lääkitykset ihan tapissa, mutta silti silmät ihan turvonneet kiinni, hengitys vaan vinkuu ja rohisee ja nenä on kuin Niagaran putous. Välillä tulee sellaisia aivastuspuuskia, että silmissä vaan sumenee, 25 krt kun aivastaa rajusti putkeen melkein henkeä vetämättä välissä, niin on olo kuin kahden promillen humalassa.

ÄÄÄÄÄÄTSIIIIUHHHHH! Sanoo Nerakin ;)

Lehdessä luki, ettei tule helpottamaan vielä hetkeen, joten ehkä mun täytyis käydä läkäriltä hakemassa vähän Buventoliakin avaavaksi lääkkeeksi. Yli 10 vuotta sitten mulla oli astma, joka on ollut sen jälkeen oireeton...mutta niin on samanlaiset oireet nyt. Ei vois kyllä kuvitellakaan, että olis tässä vielä joku sellainen mua allergisoiva karvakoira...huh apua..

Kauheeta haipakkaa kevät mennyt! En ole ehtinyt kirjoittamaan! Pähkinänkuoressa: kivaa on ollut!

Huhtikuulta erityisesti mökkireissu pääsiäisenä koirien kanssa. Saivat juosta jäällä sydämensä kyllyydestä, ihan parasta! (silloin ei ne allergiatkaan vaivanneet) ;)

Mutta ykkösuutinen! Roxy ON MEDIKERRY! Kyllä, säkä 42,98 jos ollaan ihan tarkkoja ;D Anne Savioja mittasi Roxyn kisoissa viime sunnuntaina ja Seppo Savikko eilen treeneissä ja nyt Roxyn kisakirjassa komeilee kaksi medimittaustulosta ja sehän riittää! Oon niiiiiiin onnellinen! Voi vitsi mikä helpotus koiralle! On se kyllä pirun eri asia hyppiiikö se 45 cm vai 65 cm esteitä. Tästä saa suoraan käyttöikää sille lisää :) Lisäksi Roxylla ei ole sellaista terrieripomppua. Se ei hyppää yhtään laatikkomaisesti yms. vaan ikäänkuin sukeltaa jalat aika suorina. Menee hypyt tosi nuollen, joten makseilla olisi varmasti niitä rymäytellyt alas ja kenties rykinyt itseään hyppyyn etuosalla, niin että oltais varmaan fyssarilla saatu ravata alvariinsa.

Niin ja ne kisat siis sunnuntaina, joo Tommy ja Roxy kävi kokeilemassa Hämeenlinnassa ja kyllä ne tuloksen sai ;D 3x5 estevirhettä ja aikavirhettä päälle, mutta musta radalla oli hyviäkin kohtia :) Esim. A-lle teki nopean ja varman kontaktin ja renkaan meni tosiaan kuin sukeltaen läpi kovassa vauhdissa. Kielto tuli yhdelle esteelle, keinua vähän säikähti, kun se tulikin nopeasti alas ja kepeille meni eka ohi. No jostain pitää siis aloittaa ja eipä ainakaan hylkyä tullut :) Roxy sijoittui seitsemänneksi. Radalla tuli muistaakseni vain yksi nollatulos ja hylkyjä reilut 5. Tommy oli ihan kamalan pettynyt, mutta koitin sitä tsempata, että ei saa olla! Ekat kisat jumankauta! Ja koira teki hyvin! :D

Tässä vielä lyhyt video, missä tuo Roxyn musta niin hieno rengassukellus ;)

No mutta nyt rauniotreeneihin Saloon, kahtotaan löytääkö piskit ketään tai mitään! :D

Koiratoimisto..öhöm...maybe not.. ;D

Meillä group funktion työntekijät muuttivat vähän aikaa laajennettuun uuteen siipeen toimistossa. Ennen muutoa, kun katsottiin uusia työtiloja huomattiin, että sinne muuttavilla ihmisillä on itseasiassa melkein kaikilla koira. Niinpä usean ihmisen kanssa heräsi ajatus, että voisiko uuden toimiston tiloihin tuoda välillä koiriakin kyläilemään...? Asiaa tiedusteltiin uuteen toimistoon muuttavilta ihmisiltä ja kenelläkään ei ollut siihen mitään vastaan, joten näin päätettiin.

Noh, Roxy ja Nerahan saivat tänään sitten olla ne ensimmäiset rohkeat tien näyttäjät siivittämällä tietä tulevien toimistokoirien arkeen. Pesin ja trimmasin Roxyn viikonloppuna ja Neran eilen, jotta olivat varmasti pehmoiset ja puhtaat. Karvaahan näistä ei onneksi lähde, niin ei tarvinnut ainakaan jännätä, että olisi sitten koirankarvoja. 

Voi, odotukset niin korkealla, että toivottavasti nyt käyttäydytte hienosti, että tästä jää ihmisille mukava mielikuva ja käytäntöä voidaa jatkaa välillä...noh kaikkihan ei mene aina niinkuin Strömsössä...

Aamulla siis aikaisin lähdettiin suuntaamaan kävellen kohti toimistoa, niin että oltaisiin siellä ennen pahinta aamukahviruuhkaa, niin koirat kerkeisivät vähän tottua.  Käveltiin toimistolle 40 minuutissa ja onnekseni kummatkin tekivät aamutarpeensa, joten ajattelin, että hyvä hyvä, ei niillä sitten hätä ole vähään aikaan...(niinhän mä luulin...)

NO päästiin toimistolle ja koirat oli ihan riemuissaan. Meillä siinä sellainen pitkä avonainen käytävä ja eiköhän nämä ruvenneet riehumaan ihan täysiä. Kävin välistä kiskomassa piskit takaisin mun pöydän luo ja koitin vähän rauhoitella, mutta minuutin kuluttua perkeleillä oli taas kilpajuoksu pitkin käytävää. Roxy sitten päätti, että NYT tatamille ja koitti aloittaa Neran kanssa oikein originaalin terrieripärisemisleikin ja taas sain naamapunaisena käydä hakemassa piskejä pistämään volyymit hiljaisemmaksi.

Lopulta otin ne sitten kiinni, koska tämä leikkiminen olis ollut nyt vaan niiiiiiin hauskaa, varsinkin mahdollisimman äänekäs sellainen ja se nyt ei avokonttoriin oikein sovi. Terrierin perkele kuulosti ihan moottorisahalta leikkiessään :D

Meni hetki ja yksi työkaveri tuli pyytämään, että päästä nyt vapaaksi, niin voivat käydä ihmisten luona rapsuteltavina. No minä taas päästin ja piskit lähtivät tutustumaan paikkoihin. Meni hetki, kun yksi työkaveri (jolla myös pari koiraa) tuli sanomaan, että "nyt tuntuu sellainen kotoinen haju, onkohan jollekin käynyt vahinko"? Siis mun kasvoista varmaan katos väri ja en voinut uskoa silmiäni, kun näin, että keskellä tuota pitkää käytävää, keskellä mattoa, oli maaailman suurimmat haisevimmat TORTUT!!!! Äkkiä siivoamaan sitä isoa haisevaa kammotusta! Ja sen jälkeen koirat visusti remmiin kiinni mun omalle paikalle! Voi ei, miten noloa ja sana tuntui kiirivän ympäri taloa "Hannan piskit pasko sisälle"! Kiva koirat...

Tais olla Neralle vähän liian jännä kokemus, että meni vatsa sekaisin..tai Roxylle mistäs sitä tietää...HUOH...

No ei tämä vielä tähän päättynyt...koirat oli sitten ihan nätisti mun paikalla ja lähinnä nukkuivät...mutta kiinni ollessaan, pienessä paikassa tuli uusi piirre esiin...vartiointi! Voi eih...

Naisille tai ainkin suurimmalle osalle ihan ok...mutta yhtä Erkkaa lukunottamatta miehen olivatkin sitten koirille jostain syystä aika jänniä! Koirat epäluuloisina mulkoilivat ja tuhahtelivat...oven käydessä jopa haukkuivat ja murisivat...(joka vaihtui tosin hännänheilutukseksi hetken kuluttua)...mutta SILTI! Noloa!

Öhöm...nämä on siis hiljaisia ja sisäsiistejä...vaikka se ei nyt eeeh, ehkä siltä vaikuta...heh heh? Provosoivat vähän toisiaan...

Joo, en noita ainakaan yhdessä ota enää toimistolla...katsotaan petasivatko Roxy ja Nera nyt totaalisen koirakiellon meidän toimistolle ;D 

Noh, olihan toki mukaviakin hetkiä. Lähinnä siis nukkuivat ja moni ihminen kävi rupattelemassa juttuja ja opin joistain työkavereistani uusia asioita. Nera työnsi päätänsä ihmisten kainaloon ja ne poloiset jotka erehtyivät istumaan lattialle, saivat oitis 20 kg hellyydenkipeää puudelia syliinsä. Se nimittäin ihan oikeasti haluaa aina istua sylissä ;D

Nyt nukkuvat sohvalla onnessaan kylki kyljessä. Taisi olla aika rankka päivä niilläkin. Taisivat päivän rankat koettemukset lähentää tätä koiraparia...ehkä tää vielä joku päivä mua naurattaa...pienet perkeleet...

No elämäähän tämä vain on...ei sen vakavampaa...vai? ;D

Trimmausta

Mulla aikaisemmin ollut vehnäterrierejä ja niillä ei suurimmaksi osaksi elämäänsä ollut oikein kunnollista trimmiä. Mitä nyt aina milloinkin.Ensimmäisen vehnänarttuni kanssa innostuin varsinaisesta rodunomaisesta trimmistä vasta kun koira oli 6 v. Kursseja en koskaan käynyt, surffasin vain koiramme lehteä ja sitä ainaista rodun 100 kauneinta luetteloa, josta vehniä bongasin. Kyllä, silloin ei ollut internettiä käytössä :D

No itseopeteltu siis, ilman trimmauskonetta ja ihan vaan Fiskarsin keittiösaksilla. Tulos on aina ollut mitä on ollut...Korvaankin kerran leikkasin vahingossa aika kipeästi...onneksi ei kuitenkaan mitään vakavaa.

No, näiden koirien kanssa kursseja ei siis ole myöskään käyty ja itselleni ihan uudet rodut kyseessä. Tuosta suurpuudelista ei nyt koskaan varmaan puudelitrimmiä tuu (korkeintaan terrierileikkaus) mutta kerryn kanssa olen kovasti yrittänyt saksia sitä rotunsa tunnistettavaan muotoon. 

Aluksi teinpä sitten mitä tahansa niin siitä tuli aina vehnännäköinen kerry ;D Tiukassa oli vehnätrimmi...mutta ajan kanssa mielestäni olen päässyt ainakin oikeaan suuntaan. Vaikeaa oli "uskaltaa" todella ottaa päätä niin suipoksi, kaikki tuntui liioittelulta. 

Ostin viime vuonna ihka ensimmäisen trimmauskoneenikin (Andis) ja siihen kaksi terää. Kympin ja seiskan. Joulupukki oli sitten niin kiltti, että toi vielä kaarevat trimmisaksetkin, siihen asti kun siis edelleen olen vain niillä Fiskarsin keittiösaksilla pistänyt menemään ;D

Mulla koira-allergia mutta tietyntyyppisistä koirista ei oireita tule. Omani voin itse siis trimmatakin. Vaikka on koneella ajon jälkeen karvoja naama täynnä, ei silti tule oireita. Joidenkin koirien kanssa tunti samassa huoneessa saa kurkun kutittamaan ja silmät sekä nenän vuotamaan. Yleensä nämä ovat runsas pohjavillaisia, näitä "itsestään puhdistuvia" rotuja. Usein pystykorvia ja noutajia. Mutta ei voi niistäkään yleistää. Tuntuu olevan kovin yksilöllisiä.

Tämä viikonloppu siis oli taas trimmiviikonloppu. Pesin Roxyn eilen ja aloitin karstaamaan karvan läpi. Tänään jatkoin kammalla, saksilla ja koneella. Tässä kuvia lopputuloksesta, vinkkejä otetaan vastaan! :) Koiralla on kaunis "harja" niskassa ja se on itseasiassa aika kaareva. Tommylla meni vaan hermot lihapullien heiluttelijana tossa, niin en saanut räpsäistyä kuin muutaman kuvan, ennen kuin avustaja otti hatkat :D Noista kuvista ei sitä harjaa oikein näe. 

Terrieri onnessaan, kun kerrankin saa olla oikein luvan kanssa pöydällä ;D

Ylpeä pitkäkaulainen kerrieri

turilainen, purilainen

Jee, ihanaa kaunista harmaata rupee näkymään<3

Tässä tätä blogia kirjoittaessani Roxy päätti äsken paikaltaan loikata leiskauttaa takas tähän pöydälle :D En ole koskaan sitä trimmannut pöydältä, aina vaan lattialla. Se ilmeisesti ajatteli, että saiskos niitä lihapullia lisää...o'nou...toivottavasti ei tule sille nyt tavaksi pomppia pöydälle...ei ole ennen ainakaan mitään pöydiltä varastellut...jaiks... :D

Neralta ajelin takapään, korvat ja kaulan. Siitä tuli vähän terrierimäisempi taas *tirsk* :)

Kennelyskä :(

No kesken aurinkoisimpien kevätpäivien ja hauskoimpien suurpuudelitreffien iski meille sitten kennelyskä :(

Nera oksenteli päivässä lähes 20 kertaa, joten käytiin myös eläinlääkärissä nesteytyksessä. Nera sai kans antibioottikuurin. Roxyyn sama tauti iski pari päivää myöhemmin, mutta hitusen lievempänä. 

Kotihoidon ohjeeksi höyryhengitystä kuonolaisille ja ehdoton liikuntakielto. Höyryhengitys tapahtui siis ihan vaan kimppasuihkulla, hana niin kuumalle kun lähtee, suihkuverho tiukasti kiinni ja kuonomurut sinne seisoskelemaan. Ihan hyvä rutiini niille tuli, kiltisti seisoskelivat ja odottivat.

Olin myös ihmeissäni miten koirilla ei sitten enempää loppujen lopuksi keittänyt yli. Lenkkeillä kun ei saanut, ihan vain korttelin ympäri. Edes kerryllä ei keittänyt yli ja rauhassa makasivat sohvalla. Toki aina vähän väliä meni riuhuleikiksi ;)

Mistä sitä tietää mistä pöpö sitten tuli, mutta ajallisesti ainakin täsmäisi juurikin tuo Lassilan koirapuiston reissu itämisajankohdan kanssa. Sen jälkeen olenkin kuullut aika monen muunkin sairastuneen, jotka olivat tuolla Lassilassa samaan aikaan pari viikkoa sitten. Facebookin eri koirapuistojen sivuja seuraamalla tosin selviää, että kennelyskäisiä koiria tuntuu olevan nyt joka puolella. Tuon lähipuistommekin vakkareista osa kipeänä. 

Tässä silti vähän tunnelmia Lassilasta parin viikon takaa ;)

Tommy on sitten käynyt Seppo Savikon treeneissä lainakoira Villellä :) Ville on 9 v kolmosluokassa kisaava parson jack russelin terrieri :) Aika hauskaa ollut kokeilla hyvin erilaisella koiralla ohjaamista ;)

Ensi viikolla Roxy varmaan pääseekin jo taas Sepon treeneihin ja sitten oman seuransa treeniryhmään. Tommy on sunnuntaina epiksissä Haussa ekaa kertaa töissä, hih mitähän siitä tulee :D 

Ai niin! Piti kertoa, että eläinlääkärissä olikin jännä juttu, kun eläinlääkäri Neraa tutkiessaan kysyi, että onko meillä toinen koira kotona, kenties vahva narttu? Kuulema Neran vulvasta näkee, että juoksut olisivat tuloillaan heti kun Roxy "antaa luvan" :D Nera siis pihtaa niitä, odottaa jos Roxylla tulis juoksut ensin! Kuulema aika tavallista tällaisessa tilanteessa, missä toinen koira on selkeä pomo. Susilaumassakin kuin vain alfanaaras saa lisääntyä. Voi Nera villasukka lapanen, ei edes juoksuja saa tulla, kun Roxy määrää :D