Yöksi kodintuoksuinen viltin jätettiin meidän ulko-oven eteen, jos karkulainen löytäisi tänne semituttuun paikkaan. Yöllä näin unta, että Neo oli nukkumassa viltin päällä ja unessa juoksin avaamaan oven ja otin sen syliin. Kun heräsin, juoksin heti ulko-ovelle...mutta tyhjä se viltti oli. Siinä olleet namitkin olivat kelvanneet jollekin muulle yön kulkijalle.
Kurkkua kuristi ja itku oli herkässä. Oli ihan kamalaa ajatella rakkaan karvakuonon päättäneen päivänsä auton yliajamana jossain Vihdin tiellä tai Kehä kolmosella.
Sitten iltapäivällä sain tekstarin Neon omistajalta...tuntomerkkeihin täsmäävä koira oli otettu Rajatorpassa talteen ja he olivat matkalla sinne!!! Itku pääsi jo helpotuksesta! Olin varma, että se oli Neo! Ja olihan se!!!!!
Kuulema n. 5-6 vuotias virolainen poika oli aamulla matkalla päiväkotiin huomannut koiran kyyhöttävän parkkipaikalla kahden auton välissä. Poika oli sanonut äidilleen: "Katso äiti, tuolla on koira, sillä on kylmä, otetaan se kotiin lämpimään" <3 ja niin oli Nepa päässyt ahdingostaan.
Päiväkodissa poika oli kertonut tarhan tädeille asiasta ja tarhasta oli neuvottu äitiä miten Suomessa toimitaan tällaisissa tilanteissa ja mihin kannattaa ottaa yhteyttä. Niinpä äiti sai sitten Neon omistajan puhelinnumeron toimimalla ohjeiden mukaan ja koira löysi tiensä takaisin kotiin. Neosta oli pidetty oikein hyvää huolta ja se oli niin ihastunut poikaan, ettei olisi kotiin halunnut lähteäkään ;D Se äiti soitti vielä takaisin Neon omistajille haun jälkeen, että mistä noin ihania koiria saa! Mikä koira tämä olikaan rodultaan?
Neo on kyllä oikea sydämenvaltaaja! <3 Ja ihana, että näin ihania auttavaisia ihmisiä on vielä olemassa! Kyllä nyt on itketty ja naurettu! Tuli itsellekin sellainen olo, että TODELLA tulee arvostaa sitä mitä elämässä on, kun koskaan ei tiedä koska se viedään pois.
Ja mitä Neoon tulee, se pysyy kuulema visusti hihnassa tästä eteenpäin! ;D
Tässä vielä kuva siskosta ja tästä sen ihanasta veljestä <3
