Koira kuin omistajansa vai omistaja kuin koiransa..?

Pakko laittaa tähän väliin tällaista pientä galluppia...monestihan siis sanotaan, että omistajat ovat kovin koiriensa näköisiä...tai koirat omistajiensa.

No sattui niin, että useammalta taholta kuulin Neran olevan ihan Tommyn näköinen ;D Eri tilanteissa siis, ilman että asiasta olisi aikaisemmin ollut puhetta. Esim. Susannan 6 v tyttö Jenny leikki yksi päivä Roxyn ja Neran kanssa ja jossain vaiheessa jäin kuuntelemaan, että mitä oikein leikkivät. Jenny komensi koiria: "Tule Roxy, tule Pikku-Tommy!" Kysyin Jennyltä sitten, että miksi kutsuu Neraa Pikku-Tommyksi ja vastaus oli närkästynyt ja suora: "No höh, ootko ikinä kattonut Neran naamaa, ihan Tommyn näköinen!" Hassua en kyllä ollut ajatellut asiaa niin, mutta kieltämättä pään leveyssuhteessa ja silmien sijainnissa kalloa kohti on jotain samaa :D Tein sitten tällaisen pienen kuvan, sanokaa te, onko näissä samaa?

Tommy varmaan koskaan ei ole halunnut näyttää just välttämättä puudelilta, heh heh...varmaan tosi mientä ylentävää ja machoa. Suoraan sanoen joka miehen toive näyttää villakoiralta ;D

Tasa-arvon vuoksi tein sitten samanlaisen myös musta ja Roxysta...hmmm...

No, sanokaa TE! ;D

Hauskaa viikonloppua!!! :) :) :)

Mitähän Nerasta tulee isona..?

Syksy vihdoin lähtenyt oikein kunnolla käyntiin. Roxylla on agilitytreenit pyörineet melkein koko kesän, mutta Neran kanssa ollaan odoteltu sopivan pentukurssin ajankohtaa. Treeniaikataulu kun tuntui sattuvan kokoajan Roxyn agilitytreenien päälle ;D 

Nera vajaa 6 kk

Mä oon enimmäkseen touhunnut Neran kanssa, joten päätettiin Tommyn menevän Neran kanssa pentukurssille, kun siellä kuitenkin harjoitellaan paljon mm. kontaktia yms. hyödyllistä.

Nera on kuitenkin ollut mukana koko kesän Roxyn agilitytreeneissä ja saanut siellä hyvää häiriötreeniä. Vaikka ympärillä on juoksevia ja haukkuvia koiria vinkulelujen perässä, niin Neraa on voinut pitää vapaana ja se on lihapullien toivossa tehnyt mielellään hommia leikin varjolla hallin laidalla.

Nera on onneksi puudeliksi melkoisen ahne yksilö. Ruokahalu tuntuu olevan loputon ja kaikki kelpaa :) Hienoa! Helppo motivoida siis, eikä tule kinaa siitä asiasta Roxyn kanssa, kun Roxylle ei välttämättä namit silloin edes kelpaa, jos on kiikarissa oikein hauska lelu ;)

Olin siis alunperin ajatellut Nerasta esim. koiratanssikoiraa...mutta miksei siitäkin olisi tokoiluunkin oikein hyvin :) Neralla pysyy pennuksi aika kivasti kontakti ja pyllykin löytää lattiaan jo automaattisesti kun pysähdymme. Puudelimaisessa olemuksessa on vaikea vaan kävellä hillitysti kun kaikki on niin kivaa ja väkisikin koko kroppa heittää varsamaisia keväthyppyjä :D Tosikkoa tosta koirasta ei saa tekemälläkään :D

Mutta siis Roxylla perjantaisin klo 21-22 TOKO2 kurssi ja Neran kanssa lauantaisin pentutokoa klo 16-17 HSKP:llä :)

Lentävä puudeli:

 

 Kiitos Susannalle vielä ihanista otoksista :)

Roxy Ms. Gadget

Roxylla ja Neralla tuntuu olevan todella erilaiset kiinnostuksen kohteet. Roxy on sellainen Ms Gadget, että saa toista hakea! Super helppo motivoida, kun kaikki lelut on niin pirun kiinnostavia :) Tuntuu, että se treenais lelupalkalla vaikka 10 tuntia putkeen. 

Sillä onkin paljon erilaisia leluja, joita treeneissä vähän vaihdellaan tilanteen mukaan. Parista lelulsta se vetää sellaiset kierrokset päälle, että lelusta enemmän haittaa kuin hyötyä. Ei pysty keskittymään enää tähtävään, kun haukkuu taukoamatta ja on kyykkyponnistuasennossa. Jossain tehtävissä siis toimii palkkana paremmin rauhoittava lihapulla tai hivenen tarkoituksella paskempi lelu, niin malttaa koira keskittyä itse tehtäväänkin ;D

Vaikka leluilla lähinnä saakin leikkiä vaan treeneissä, ei siis anneta itsekseen niitä syödä ja hajotella...saa Roxy hyvin helposti jämäkänkin tuntuiset lelut rikki tuossa tuokiossa. Viime kerralla Agilitytreeneissä meni paskaksi 2 lelua:

Viime kerran saldo aksatreeneissä

Terrieri on terrieri ;) Roxylla tuntuvat olevan hyvät niskalihakset ja terrierimäisen hyvä ote leluista. Sen pystyy helposti nostamaan lelusta ilmaan tai jopa pyörittää ympäri. Irti ei päästä. Ei toki näin tehdä paljoa (muuta kuin ihan koemielessä kokeiltu) ;)

Aito kerrieri

Lempileluja ovat tietty kaikki piipittävät sekä yleensä pallonmuotoiset. Parhaalta Roxyn mielestä tuntuvat suuhun ne ns. pehmeän kumiset, esim.kumikana, mutta sellaisen se saisi heti rikki, joten niillä on huono leikkiä Roxyn ykköslempilelu onkin siis pieni muovinen vinkukoira, joka on sidottu nylonnaruun kiinni, jotta siitä saa vain kivan lelun Agilitykannustimeksi.Yksi lemppareista on myös vinkunäätä, joka ei ole osoittanut hajoamisesta vielä merkkiäkään.

Palloja Roxy noutaisi tuntitolkulla. Lempparit ovat tennispallot (jotka menevät siis heti rikki myös) mutta myös jalkapallot kelpaavat. Palloja heitellään Roxylle harvoin, ehkä kerran viikossa vaan, koska se tosiaan vetää niistä sellaiset kierrokset päälle. Olen ymmärtänyt myös, että palloaddiktille koiralle pallojen noutaminen on nautinnosta huolimatta myös aika stressaavaa, joten koitetaan sitä välttää. Äidin ja isän luona se tietää Fazeriinan pienet kissojen leopardikuvioiset pehmopallot ja rientää heti etsimään niitä kissan jättämiin paikkoihin esim. sohvan alle. 

Yllätyksesi sitten muovinen ja pallonmuotoinen lelu EI kelpaa, jos se on tosi kova :D

Roxyn inhokki

En oikein ymmärrä, mutta ei se mitään. Tänään ostin Roxylle vinkuvan KONGlelun, jossa sellainen juuttikangas päällä. Toivottavasti se säilyisi edes vähän aikaa :D

Sitten Roxylla on yksi erikoinen lelu...Norjan matkalta kesällä toin muutamia kiviä (okei takakontillisen) Suomeen ja ne ovat aseteltu takapihalle. Roxy ei koskaan ulkoillessa syö tai kanna kiviä...mutta tämä yksi Norjan kivi on sen ehdoton suosikki. Ei se sitä syö tai pureskele, mutta kantaa onnellisena suussa ja ottaa mukaansa, jos se menee sohvalle nukkumaan. MItään kiviä ei todellakaan sille ruveta viskomaan, mutta Roxy saattaa myös tuoda kiven meidän luokse. Kivi palautetaan aina kukkahyllyyn tai pihalle omalle paikalleen, mutta viimeistään seuraavana päivänä se löytyy TAAS sohvalta. Tämä outo mielenkiinto kohdistuu tähän samaan yhteen ja ainoaan kiveen. Roxy ei ikinä koske mihinkään muihin kiviin ja se löytää tämän yksilön nopeasti vaikka se laitettaisiin pihalle uuteenkin kohtaan ilman että Roxy näkee. 

Tässä pari kuvaa onnellisesta kivikoirasta:

ai miten niin riippuvuus?

Onnellinen kiven omistaja

Hyviä leluvinkkejä otetaan siis mielellään vastaan! :)

Kesäkaverit :)

Innostuin tekemään tällaisen pienen videon, jossa eniten tuosta Tommyn ja Roxyn agilityharrastuksesta..mutta PMMP:n kesäkaverit biisistä sitten mukaan myös vähän sitä kesää ja kavereitakin ;)

Sienikoirat

Syksy on ehkä lempi vuodenaikani. Syksyinen metsä tuoksuu niin älyttömän hyvälle, että sitä on vaikea sanoin kuvata. Syksyssä on myös sellaista todella kaunista haikeutta, aika tuntuu hidastuvan ja saa sytyttää taas kynttilöitä iltaisin :) Pimeys rauhottaa ja jotenkin syksy antaa itselle luvan nauttia elämästä.

Yksi syksyn lempiasioitani on jo pienestä pitäen ollut sienestäminen. Muistan, kun Siuntiossa lapsena mökilläkin äiti joutui minua jo kieltämään, että älä tuo enää sieniä, pakastimeen ei enää mahdu. Olin 10 v ja kävin kolmekin kertaa päivässä tutuilla tattipaikoillani ;)

Nyt koirien kanssa tuntuu, että iso osa sieniretken ilosta syntyy jo pelkästään noiden karvakuonojen riemua katsellessa. Ne loikkivat ja pomppivat niin onnessaan pitkin metsää. Oikein pehmeille sammalmättäille saapuessamme kummatkin saavat hepuleita ja välillä ottavat pienet painileikit. Sitten tytöt vuorotelleen jahtaavat toisiansa parin tunnin ajan.

Jumankauta puudeli, jos mä sanon, että susta tulee kantarellikoira, niin sustahan tulee kantarellikoira!!!

Jiiihaaa!!!!!!!!!!!

Aina tietysti kaikki reissut eivät mene ihan niin putkeen...Viime viikolla päätin käydä tarkastelemassa myös Vantaalla lähimetsän sieniapajat. Ei sienen sieneä. Turhautuneena päätin kiertää vielä vähän, kun koirilla nyt tuntui olevan ihan yhtä hauskaa kuin aina.

Huomasin koirien jääneen tutkimaan jotain. Kutsuin niitä ja ne eivät korvaansa lotkauttaneet. Äkäisenä marssin koirien luokse, pieni pelko sisällä hyppien, että mitäs jos ne siellä vetävätkin jotain rotanmyrkkylihapullia. Näky on karmaiseva. Katsoin ensin, että metsässä on huikean iso lätäkkö oksennusta, koska se on niin vetistä...mutta haju paljasti  löydöksen olevan ripulia ja kummatkin koirat lappaavat ripulia kuonoonsa minkä kerkeävät! Karjuin ja hätistin koiria pois ja ne silmät kiiluen koittivat vain kiertää mut syömään lisää ripulia. Roxyn parrasta roikkuivat isot ripulinorot kummaltakin puolelta kuonoa. Hyi helekutti! Siinä hyppiessäni vielä en huomannut, että lehdillä oli ripulia peitetty ja sitä oli lisää...ennenkuin liukastuin siihen...Multa meinas ihan tosi itku tulla siellä, vaikka nyt vähän jo naurattaakin...

Lopulta sain koirat mukaani ja manaillen jatkettiin matkaa. Vesisade yllätti meidät ja kiroilleen harpoin kotiin ripulikuonojen kanssa kastuen ihan läpimäriksi...ja tosiaan ilman sienen sientä...olipahan paskareissu!

Lauantaina sitten matkattiin taas Siuntioon ja siitä sienireissusta sai kyllä taas hyvän mielen. Tommy ja äiti lähtivät myös mukaan ja parissa tunnissa saatiin mukavasti tatteja, kantarelleja ja suppilovahveroita. Ne olivat vielä varsin pieniä, mutta niitä oli paljon tulossa! Ensi viikonloppuna uusiksi!

Tässä muutama kuva sienisaaliista ja urheista sienikoirista. Sekä video niistä aiemmin mainituista sammalhepuleista :)

"Kerättiin ihan ite!"

Sammalhepulit

Hauskaa syksyä ja runsaita sienisatoja sekä sammalhepuleita ;)