Meillä group funktion työntekijät muuttivat vähän aikaa laajennettuun uuteen siipeen toimistossa. Ennen muutoa, kun katsottiin uusia työtiloja huomattiin, että sinne muuttavilla ihmisillä on itseasiassa melkein kaikilla koira. Niinpä usean ihmisen kanssa heräsi ajatus, että voisiko uuden toimiston tiloihin tuoda välillä koiriakin kyläilemään...? Asiaa tiedusteltiin uuteen toimistoon muuttavilta ihmisiltä ja kenelläkään ei ollut siihen mitään vastaan, joten näin päätettiin.
Noh, Roxy ja Nerahan saivat tänään sitten olla ne ensimmäiset rohkeat tien näyttäjät siivittämällä tietä tulevien toimistokoirien arkeen. Pesin ja trimmasin Roxyn viikonloppuna ja Neran eilen, jotta olivat varmasti pehmoiset ja puhtaat. Karvaahan näistä ei onneksi lähde, niin ei tarvinnut ainakaan jännätä, että olisi sitten koirankarvoja.
Voi, odotukset niin korkealla, että toivottavasti nyt käyttäydytte hienosti, että tästä jää ihmisille mukava mielikuva ja käytäntöä voidaa jatkaa välillä...noh kaikkihan ei mene aina niinkuin Strömsössä...
Aamulla siis aikaisin lähdettiin suuntaamaan kävellen kohti toimistoa, niin että oltaisiin siellä ennen pahinta aamukahviruuhkaa, niin koirat kerkeisivät vähän tottua. Käveltiin toimistolle 40 minuutissa ja onnekseni kummatkin tekivät aamutarpeensa, joten ajattelin, että hyvä hyvä, ei niillä sitten hätä ole vähään aikaan...(niinhän mä luulin...)
NO päästiin toimistolle ja koirat oli ihan riemuissaan. Meillä siinä sellainen pitkä avonainen käytävä ja eiköhän nämä ruvenneet riehumaan ihan täysiä. Kävin välistä kiskomassa piskit takaisin mun pöydän luo ja koitin vähän rauhoitella, mutta minuutin kuluttua perkeleillä oli taas kilpajuoksu pitkin käytävää. Roxy sitten päätti, että NYT tatamille ja koitti aloittaa Neran kanssa oikein originaalin terrieripärisemisleikin ja taas sain naamapunaisena käydä hakemassa piskejä pistämään volyymit hiljaisemmaksi.
Lopulta otin ne sitten kiinni, koska tämä leikkiminen olis ollut nyt vaan niiiiiiin hauskaa, varsinkin mahdollisimman äänekäs sellainen ja se nyt ei avokonttoriin oikein sovi. Terrierin perkele kuulosti ihan moottorisahalta leikkiessään :D
Meni hetki ja yksi työkaveri tuli pyytämään, että päästä nyt vapaaksi, niin voivat käydä ihmisten luona rapsuteltavina. No minä taas päästin ja piskit lähtivät tutustumaan paikkoihin. Meni hetki, kun yksi työkaveri (jolla myös pari koiraa) tuli sanomaan, että "nyt tuntuu sellainen kotoinen haju, onkohan jollekin käynyt vahinko"? Siis mun kasvoista varmaan katos väri ja en voinut uskoa silmiäni, kun näin, että keskellä tuota pitkää käytävää, keskellä mattoa, oli maaailman suurimmat haisevimmat TORTUT!!!! Äkkiä siivoamaan sitä isoa haisevaa kammotusta! Ja sen jälkeen koirat visusti remmiin kiinni mun omalle paikalle! Voi ei, miten noloa ja sana tuntui kiirivän ympäri taloa "Hannan piskit pasko sisälle"! Kiva koirat...
Tais olla Neralle vähän liian jännä kokemus, että meni vatsa sekaisin..tai Roxylle mistäs sitä tietää...HUOH...
No ei tämä vielä tähän päättynyt...koirat oli sitten ihan nätisti mun paikalla ja lähinnä nukkuivät...mutta kiinni ollessaan, pienessä paikassa tuli uusi piirre esiin...vartiointi! Voi eih...
Naisille tai ainkin suurimmalle osalle ihan ok...mutta yhtä Erkkaa lukunottamatta miehen olivatkin sitten koirille jostain syystä aika jänniä! Koirat epäluuloisina mulkoilivat ja tuhahtelivat...oven käydessä jopa haukkuivat ja murisivat...(joka vaihtui tosin hännänheilutukseksi hetken kuluttua)...mutta SILTI! Noloa!
Öhöm...nämä on siis hiljaisia ja sisäsiistejä...vaikka se ei nyt eeeh, ehkä siltä vaikuta...heh heh? Provosoivat vähän toisiaan...
Joo, en noita ainakaan yhdessä ota enää toimistolla...katsotaan petasivatko Roxy ja Nera nyt totaalisen koirakiellon meidän toimistolle ;D
Noh, olihan toki mukaviakin hetkiä. Lähinnä siis nukkuivat ja moni ihminen kävi rupattelemassa juttuja ja opin joistain työkavereistani uusia asioita. Nera työnsi päätänsä ihmisten kainaloon ja ne poloiset jotka erehtyivät istumaan lattialle, saivat oitis 20 kg hellyydenkipeää puudelia syliinsä. Se nimittäin ihan oikeasti haluaa aina istua sylissä ;D
Nyt nukkuvat sohvalla onnessaan kylki kyljessä. Taisi olla aika rankka päivä niilläkin. Taisivat päivän rankat koettemukset lähentää tätä koiraparia...ehkä tää vielä joku päivä mua naurattaa...pienet perkeleet...
No elämäähän tämä vain on...ei sen vakavampaa...vai? ;D
